Vaaliteemana korvapuusti

En tiedä onko myöhäistä ilmoittautu ehdolle. Täten kuitenkin julistan itseni ehdokkaaksi. Voitte äänestää minua esim tekstiviestillä.

Korvapuusti on osa suomalaista kansanperintöä, ja se tulisi suojella. Kansanedustajana haluaisin ennen muuta avata keskustelun täytteiden ripottelujärjestyksestä, voi/margariinidilemmasta, suora vs. kolmio vastakkainasettelusta, sekä kuinka syvälle pitää painaa ja millä sormella.

Vasta kun näistä asioista voidaan keskustella avoimesti, päästään neuvottelemaan tärkeämmistä asioista. Kuten saako sokerit syödä pullan päältä erikseen.

Korvapuustin tuoksu on patentoitava ja se tulee EU-direktiivillä säätää suomalaisten yksinoikeudeksi. Sen käyttöä tulee säädellä siten, ettei sitä väärinkäytetä esimerkiksi asuntonäytöissä.

Nuorisoa pitää valistaa jo varhain korvapuustien vaaroista. Liian usein näkee alle 40-vuotiaita kahviloissa suupielet raesokerilla häväistynä.

Hiivan ja kanelin saatavuutta on haitattava siten, ettei niitä koskaan saa ostaa samaan aikaan, vaan toisen ostettuaan pitää mennä uudelleen kassajonon päähän. Kassahenkilön tulee todeta ettei ostajan peukaloista ilmene tuoreita jauhojäämiä.

Näillä teemoilla aion selättää SoTen ja ilmaston muuttenemisen. Äänestä jo nyt! Huuda kovempaa kuin muut. Vain siten voimme yhdessä katsoa vierestä tulevaisuuteen, jota uskoimme jonkun hamuavan.

PS Olen edelleen sekasyöjä

Joitakin aikoja sitten kerroin alkaneeni vegaaniksi, tarkemmin ottaen fennovegaaniksi. Sitä piti kestää yksi päivä, mutta se karkasi vähän lapasesta ja vedin viikon pääasiassa juureksilla ruisleivällä ja kaurapuurolla. Kerroin jopa joillekin ryhtyneeni ihan tosissaan fennovegaaniksi - ainakin osa-aikaisesti.

Viikko muuttui kolmeksi ihan yhtäkkiä ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo niin syvällä, että kaveritkin huomauttelivat "onks toi nyt vegaanista". Ei muuten ollut. Veganismi. Niin kuin monet muut ismit, jokin siinä kuulostaa väärältä. En halunnut leimautua kai ituhipiksi, joten pidin huolta, että kaverini tiesivät minun jouluna syöneen kinkkua. Samaan aikaan kauhoin kotona pannulle härkäpapurouhetta, jota en vieläkään osaa valmistaa.

Olen kävellyt tätä tietä ääripäistä toiseen, laidasta laitaan ja yli. Ensin kaikesta luopuminen, sitten ahdistus kun pitääkin siitä, viha tuottajia kohtaan (johti tosin hyvään sähköpostikeskusteluun...) ja nyt outo pelko siitä että leimautuu joksikin, josta ei ota tolkkua, tai joka yrittää olla parempi kuin muut koska ei tee numeroa omasta ruokavaliostaan. Ruokavalio. Näette varmaan jo mihin tämä on menossa...

Siksi halusin kertoa, että olen päättänyt ruveta sekasyöjäksi. Olen tehnyt sen tietoisen valinnan että syön mitä tahansa. Tosin aion edelleen syödä vegaanisesti, fennovegaanisesti, lakto-ovo-vegaanisesti, olla kasvisyöjä, lihansyöjä, (ihmissyöjä), hyönteissyöjä. Miksi pitää liittyä kulttiin ennen kuin voi muuttua? Miksi pitää lokeroitua johonkin sääntökirjaan? Helppo ajatella että ei tarvitsekaan.

Tämä kokeilu, jota en ole kutsunut itse ruokavalioksi, vaan pikemmin ostokäyttäytymiseksi, on muuttanut suhdettani ruokaan. Negatiivisesti. Mutta hyvään suuntaan.

Kirja-arvostelu: "Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi"

En malttanut olla lukematta tätä. En vain malttanut. Ja kun kerran aloitti, se vei mukanaan. Luku luvulta, pykälä pykälältä ahmien etenin ja mieleni valtasi muistoja ja tunnelmia vanhasta alkoholilaista, mutta myös iloisia ja jännittyneitä odotuksia ja haaveita tulevasta.

Olin erityisen iloinen, että juoni oli helppo seurata, sillä siinä kerrattiin paljon edellisen teoksen lukeneelle tuttuja kohtia. Lempikohtiani tarinassa on se, kun päähenkilö menee olutkauppaan ostamaan monipuolisen määrän päivittäisiä elintarvikkeita. Rankan ostosreissun päälle maistuu kädellä tehty olut, jossa on mm. muita kasvinosia osallistunut käymiseen.

Hieno nähdä että alkuperäistyylin mukainen kompleksisuus ja monitulkintaisuus seuraa edelleen mukana, vaikka kirjoittaja onkin ilmeisesti vaihtunut. Välillä tekstin lennokkuus saa jopa sykkeen hieman nousemaan, mutta tasaisemmat, jopa kymmenien sivujen mittaiset, yksityiskohtaiset kuvaukset päähenkilöistä rauhoittavat tempoa.

Kaiken kaikkiaan, Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on miellyttävää luettavaa, ja suosittelen sitä kaikille, joita kiinnostaa 90-luvulle sijoittuva lakifiktio.

Päiväni fennovegaanina

Tämä tarina ei sisällä juonta, ideaa eikä poliittista kantaa. Tämä on kertomus päivästä jolloin rupesin fennovegaaniksi. Fennovegaani syö kotimaisia kasvikunnan tuotteita.

Siispä menin erään suuren suomalaisen kauppaketjun supermarkettiin Viikissä. Ensimmäinen 10 minuuttia kului ihan haahuillessa ympäri käyttäviä, etsimässä syötäviä asioita. Sitten tajusin, että kasviosasto olisi varmaankin se paikka missä fennovegaanit kokoontuu.

Kasviosasto - kansankielellä heviosasto - vaikuttaa päällepäin fennovegaanin paratiisilta. Vanhana lihansyöjänä olen aina ajatellut, että sitten kun kerran lihansyönnistä luovun niin elämä on varmaan ihan ok, kun on näitä kasveja täällä. Olin puoliksi oikeassa. Kasveja on siellä.

Suomalaisia kasviksia, hedelmiä, vihanneksia, juureksia ym. on yllättävän vähän tarjolla. Tai määrällisesti paljon, mutta melko vähän mielenkiintoisia vaihtoahtoja. Onhan meillä perunaa, sipulia, nauriita ja sen sellaisia. Päätin myös mielivaltaisuudessani rajata kaikki kasvihuoneissa kasvatetut kasvikset pois, koska eihän ne ole hyvä juttu.

Minulla oli nälkä. Epätoivo ja -usko iski lähes. Teenkö lanttulaatikon? En tehnyt. Tein kaalilaatikon. Kaalilaatikko vaikutti vuodenaikaan ja teemaan sopivalta. Lisäksi löysin kotimaista härkäpapurouhetta (ei sisällä härkää), jota ajattelin käyttäväni jauhelihan tapaan. En kyllästytä teitä enempää yksityiskohdilla, ruuasta tuli melko pahaa.

Lisäksi, en edes onnistunut pitäytymään kotimaisissa tuotteissa, kun kotona sattui olemaan ulkomaista valkosipulia. Käytin myös soijaa jostain syystä. Ja kanalientä. Ajattelemattomuuttani. Ei iso rikos, ajattelin. Ja ajatushan on tärkein.

Ajatus ei muuten ole tärkein. Teot ovat todella paljon tärkeämpiä. Miksi en pystynyt pitäytymään rajoittavassa ruokavaliossa edes yhtä ateriaa?! Miksi kaupassa käynti ajoi minut lähes epätoivoon? Miksi en pitänyt ruuasta? Miksi minun piti vielä samana iltana mennä kaapille syömään metvurstia?

Kaikki edellämainitut ovat olennaisia kysymyksiä, mutta olennaisin kysymys on: onko tällä mitään väliä?

Koko ajatus veganismista ja kotimaisuudesta sai alkunsa kahdesta eri keskustelusta. Näille kahdelle aatteelle on täysin eri perusteet, molemmat täysin minun logiikalla perusteltavissa. En mene niihin perusteluihin. Tässä vaiheessa normaalisti esitetään ne teesit.

En kuitenkaan aio ajatella puolestasi.

Jos ihminen on sitä mitä syö, minä olen kohta kukkakaali.

Mutta onneksi minulla on toinen mielipide asiasta. Nimittäin se, että ihminen on sitä mitä ostaa. Ja ennen kuin revitte pelihousunne - tämä ei ole poliittinen kannanotto. Edellisestä videostani heräsi ajatus, että mitäköhän sitä ostaisi, jos aina pitäisi julkaista, mitä ostaa... Arvaatko jo?

Lokakuun haasteena itselleni ja muille, jotka uskaltavat haasteeseen tarttua, aion seuraavat kaksi viikkoa (14 pv) julkaista kuvan kaikesta ostamastani ruuasta. Kuvia saa vapaasti käyttää, vaikkapa lähteenä poliittisessa kampanjoinnissa, kunhan ei mainitse minua. Ettei nyt kellään mene hermot, niin tarkoitan nyt normaaleja semipäivittäisiä kauppaostoksia, ei jokaista kahvikuppia, unicaferuokaa tai tuoppia (!). 

Tässä olisi sitten päänavaus. Julkaisen kuvat omalla profiilillani (facebook.com/pettu) hashtagillä #kauppahaaste2016. Tervetuloa mukaan jos uskallat!

Olen valmis julkaisemaan rahoittajani. Se on Kela. 

Groceries - unboxing.

I finally decided to make a video in english for my large international fan base. You are welcome.

Have you always wondered what people buy from the Alepa they go to? I haven´t. Here is a video about it.

Ihmiskoe 14pv: Laihdutus ilman dieettiä!

Nykyinen ruokavalio

Ihmissyöjän brutaalit ihmiskokeet saavat jatkoa! Olen nyt niin monta kertaa törmännyt tähän mainokseen, etten malta olla kokeilematta, paljonko voi laihtua ilman dieettiä. Aion siis tieteen nimissä olla 14 päivää ilman dieettiä.

Alkuun täytyy sanoa, että lievästä keskivartalokaarevudesta huolimatta en varsinaisesti tarvitsekaan dieettiä. Se liikunta, se on sitten eri juttu. Sanan dieetti voi kai kääntää suomeksi jokseenkin ruokavalioksi, joka tarkoittanee sitä, miten syö tiettyjä ennalta määrättyjä asioita tietyn ajan, olkoon se viikko tai loppuelämä. Miten ihminen voi olla ilman ruokavaliota?

Lähestymistapani on seuraava: kahden viikon ajan pidättäydyn ruokavalion syömisestä. Ostan kaupasta satunnaisia asioita, satunnaisesti vaihtaen elintarvikkeen toiseen. Syön  välillä epäsäännöllisesti, välillä säännöllisesti. Tämäkin toki voidaan tulkita dieetiksi, joten tieteellisyys tämän osalta on aika heikkoa.

Miten sitten mitataan laihdutusta? Näissä mainoksissa yleensä voi ihan silmämääräisesti arvioida, että kuvan henkilö on laihtuneemman näköinen. Rehellisin tapa on siis katsoa itseä peiliin kokeen aluksi, ja sitten kahden viikon päästä eri valaistuksessa hiukset kammattuna. En kuitenkaan halua järkyttää ketään, joten kuvia en julkaise.

Jotta kokeesta tulisi hieman tieteellisempi, suoritan myös mittauksen. En omista vaakaa enkä mittanauhaa, mutta vessapaperia menee navan kohdalta ympäri noin peukalon leveyttä vaille yhdeksän palaa.